Hylätty mielisairaala

Vartijana työskennellessä vartiontipiiriimme kuului vanha mielisairaala. Sairaalarakennus oli ollut vuosikaudet tyhjillään, mutta ilkivallan varalta kävimme kohteessa tekemässä tarkistuskierroksia. 

Eräänä talvisena iltana aloittelin yövuoroa ja lähdin ajamaan kohti vanhaa mielisairaalaa. Kohde oli helppo: sairaalan tilojen tarkastus monitorista, hälytyksen testaus ja tämän jälkeen seuraavassa kohteessa olikin yleensä jo kahvit tarjolla. 

Sairaalalle päästyäni huomasin, että kohteen pihavalot olivat sammuneet. Pihalla oli pilkkopimeää ja kaivelin taskulampun matkaani. Sisälle päästyäni kirosin, kun huomasin myös monitorien olevan epäkunnossa. Minun oli tarkastettava rakennus kävellen se kokonaan läpi. 

Ilmoitin seuraavaan kohteeseen, että minua ei kannata hetkeen odotella ja aloin käymään sairaalan huoneita läpi. Osassa huoneista oli vielä erilaisia käytöstä poistettuja tutkimus- ja hoitovälineitä, vaatteita ja muuta tavaraa jäljellä. Yhdessä huoneessa pysähdyin hetkeksi ihmettelemään lattialle pudonneita hoitotarvikkeita ja näiden vieressä olevaa repeytynyttä pakkohoidossa käytettävää paitaa. Samalla hetkellä joku paiskasi huoneen oven kiinni ulkopuolelta ja kuulin käytävästä askelia. Ymmärsin heti, että monitorit ja ulkovalaistus oli sammutettu tarkoituksella.

Kaivelin puhelintani tehdäkseni työkaverille ilmoituksen tilanteesta. Kauhukseni tajusin kuitenkin unohtaneeni puhelimen autoon. 

Olin tilanteessa täysin yksin ja omillani. Seuraavassa kohteessa minua ei myöskään kaivattaisi vielä pitkään aikaan. 

Oven ulkopuolella minua odotti joku tai jokin....